Rusinalla oli jo pidempään ollut ongelmia toisen etujalan kanssa, mutta nyt viimeisen viikon aikana tilanne huononi, eikä särkylääkkeistä ollut mitään apua, vaikka annosta suurennettiin. Viikonlopun aikana oli pakko tehdä päätös.
Oli helppoa sanoa mitä maanataina tulee tapahtumaan, mutta kun aika lähestyi, niin kaikki asiat sai kyyneleet silmiin. Oli viimeinen iltalenkki, viimeinen yö, viimeinen aamuruoka... kaikki viimeistä kertaa Rusinalle.
Rusina oli aina pelännyt eläinlääkärissä, mutta tänään oli yllättävän rauhallinen (kuin olisi tiennyt kivun päättyvän). En voisi laittaa koiraani toisen matkassa viimeiselle reissulle, olen kaverille velkaa sen, että olen vierellä loppuun asti.
Rusina nukahti rauhallisesti kainalooni.
Muistokas Rusina 25.3.1998-9.1.2012
