Pieni suuri laumanlisä :)

Saanko esitellä, lauman uusin jäsen parsonrussellinterrieri "Kipinä" Mahottoman Zupermalli s.15.01.2014

Vuoden aloittelua

Nyt on uusi vuosi jo hyvällä alulla. Meidän laumassa on alku ollu enempi rauhaiseloa.
Koitanpa muistella mitä ollaan alkuvuodesta touhuttu.

Joulun aikoihin Kuikku satutti etujalkansa. Ja minkäs muun, ku vasemman etusen varpaan (meidän talon koirien kirous). Kipu ja turvotus oli pelottavan tutun oloista ja olinkin jo varma, että taas on nuljuluu murtunu. Päästiin Pärnäselle 7.1. ja sen kahden viikon ajan ennen sitä Kuikku oli huilissa ja kylmäsin jalkaa 2-3kertaa päivässä, lisäksi annoin tulehdussärkylääkekuurin. Molemmista etusista kuvattiin tassut (vertailun vuoksi). Diagnoosi oli kuitenkin nivelsidevamma, ei nuljuluumurtuma. Sivulöydöksenä molemmissa jaloissa oli rtg-kuvassa nähtävissä kuitenkin pieniä muruja, jotka voivat olla nuljuluista irronneita (ehkä jotain rakenteellista heikkoutta), muttei niistä ole huolta, kun ei vaivaa mitenkää. Kuisku sai liikuntaluvan ja kyllähän sitä vauhtia taas riitti huilinkin edestä :)
Tässä Kuikun rtg-kuva

Tällä kaudella ollaan käyty aika monesti jahdissa, aina marraskuulta lähtien.
Tammikuun puolvälissä otin koko jengin mukaan jahtiin. Karma ja Konna teki töitä vuoroajoissa ja Kuikku pääs Karpan kans viimesee ajoo. Yllätys oli positiivinen, Kuikku pystyi noutamaan fasaaneja! Myös haavakon otti empimättä. Huonoin homma oli se, että noudon aikana kuuluva räiske sai sen miettimään poistumista alueelta (lintu pysy suussa). Kun kutsuin reilummin, niin tuli luokse, mutta selvästi ei tuntenu oloaan kotoisaksi räiskeessä. Jälkihaussa oli kaikki mukana ja Karppa ja Konna etsi lintuja, mutta Kuikku tais keskittyy enempi vauhtipuoleen ;)
Seuraavilla kerroilla oli matkassa vain työtä tekevät.
Karman kanssa jahdit on ollu nautinto. Kun siirrytään passipaikalle, niin se keskittyy ihan täysin työhön. Se ei edes meinaa karata kertaakaan ilman lupaa ja noutaa sen mille linnulle sen lähetän, vaikka matkalla tulisi muitakin tiputuksia. Haavakko voi räpistellä ja juosta ihan passipaikan edessä ja Karma vain katsoo ja odottaa lupaa!! Ja mie kun luulin alkuvuosina, ettei sitä voi ottaa jahtii, kun on niin kuuma... kiva todeta olleensa väärässä :)
Hmmm... sitten kooste Konnan hommista. Konnahan pysyy hiljaa paikalla, jos muistaa sille asiasta kertoa joka noudon jälkeen. Jos ottaa luovutuksen vastaan, sanomatta Konnalle mitään, niin se on samantien hakemassa uutta. Sehän tekee tietty vain sitä mikä koiran tarkoitus onkin eli ottaa haavakot talteen mahdollisimman nopeasti, mutta voisihan homman hoitaa enempi yhteistyössä ja vasta luvalla. Onneksi ei koskaan mene sotkemaan ajoa, eikä tee muutenkaa mitää "pahaa". Taitaa olla syy meissä molemmissa. Kun Konna on jo eläkkeellä, eikä enää käy kokeissa, niin en ole yhtä tarkkana sen kanssa, kun nuorempana. Ja kait se ottaa pikkasen vanhan koiran erivapauksia viimeisenä jahtikautenaan.

Lunta on edelleen aika vähän, muttei enää onneksi kurakeliä.

Karmalla oli 28.1. sydänkontrolli. Olin jo aika toiveikas, että tilanne olisi parantunut, kun sivuääni on vaimentunut. Pettymys oli suuri, kun parannusta ei ollut... Tosin pitäis olla onnellinen, kun ei tilanne ollu huonontunu. Normielämää jatketaan ja lääkitys ennellaan. Eihän sydän kovin huonossa kunnossa voi olla, kun on pystyny jahtipäivät työskentelemää ihan täysillä loppuun asti väsymättä.

Laitan tähän lausunnon mukaa, jos jotain kiinnostaa.

Laitetaas pari kuvaa loppukevennykseksi, ettei mee liian vakavaksi.

 Hoitolapset

2014

Ulkoiluviikko

Lokakuun lopussa täytettiin vuosia. Ei olla mitenkää innokkaita juhlien järkkääjiä, joten paettiin kotoa, ettei tarvi järkätä mitää synttärikahvituksia. Tuuliset säät esti mökille menon, joten piilouduttiin Jutan ja Tuukan luokse. 

Mäntyharjussa on komeat maisemat ja päivisin lenkkeiltiin koirien kanssa uusissa maisemissa.

Eipä tarvinu tallata tasamaalla :)

Näinhän siinä sitte kävi heti ekana päivänä... Kuikkua elvyteltii kun juoksi ittesä piippuu.

 Kantaen kohti autoa

 Alkoi jo elämä voittaa

 Ryhmäkuva lenkkiseurasta

Kuikku jo entisellää :)

Seuraavana päivänä saatiin Tuukka eräoppaaksi ja maailma taas avartui

 Tuukka räpsi muuatmia kuvia matkan varrelta

 Meijän poppoo

Eipä menny sekään lenkki ilman kommelluksia. Konna teki katoamistempun. Nähtiin paljon tuoreita hirven jälkiä ja niin taisi nähdä Konnakin... nenällään. Oli jo huolestuttavan kauan kateissa, mutta tulihan se lopulta takaisin.
Ehkä ylimääräinen lenkki oli osasyy tähän tyytyväiseen lepoon

 Meidän koirat on nopeita kotiutumaan

Alkuviikon jälkeen palattiin kotiin. Kun lomaa oli koko viikko, niin ulkoilun merkeissä jatkettiin. 

Torstaina suunnattiin suolle käppäilemään.

Karppa tuijottaa lentoon lähteneitä teeriä

Viikonloppuna päädyttiin Repoveden kautta vielä uudelleen Mäntyharjulle. 

Nuoriso oli järjestäny meille ylläriohjelmaa. 

Repovedellä ja Mäntyharjussa oli koko perhe mukana, ihan mahtava yllätys :) 

Tässä vielä tiivistelmä viikonlopun tunnelmista. Kuvaajana näissä Jenni

Konnan hakukoe

6.10.2013 Heinola PAHA1, tuomari Heidi Helin

Hävettää vietävästi, etten ole saanu aikaseksi viedä Konnaa hakukokeisiin reilun kahden vuoden aikana, vaikka lupasin aikoinaa että lähdetään kokeisiin kun KVA on saavutettu NOME-puolella...
Enkä vienny nytkään, Asko onneksi vei :)

Konna oli ihan  fiiliksissä tottikseen mennessä.

Ja hyvä fiilis jatkui myös kokeessa

Teki mukavasti kaikki liikkeet ihan omalla tasollaan, tai ehkä jopa paremmin mitä uskalsi toivoa.
Liikkeestä istuminen erinomainen!

Liikkeestä maahanmeno erinomainen!

Vaikka menohyppy oli näinkin hyvä, niin jostain syystä kiersi esteen takaisin? 

Tottiksesta kertyi 88p.

Lähetys esine-etsintään 

 Pieni kenkä löytyi!

 Esine-etsintä toi täydet 30p.

Odottelua henkilöhakuun

Tästä se alkoi...

Ensimmäinen ukko löytynyt

Ja toinenkin löytyi :)

 Henkilöetsinnästä tuli 167p.

Palkintojen jakoa odottelemassa

 Hieno tulos HK1 285p. ja ykköspalkinto!

Kiitos Asko!!