torstai 6. helmikuuta 2014

Vuoden aloittelua

Nyt on uusi vuosi jo hyvällä alulla. Meidän laumassa on alku ollu enempi rauhaiseloa.
Koitanpa muistella mitä ollaan alkuvuodesta touhuttu.

Joulun aikoihin Kuikku satutti etujalkansa. Ja minkäs muun, ku vasemman etusen varpaan (meidän talon koirien kirous). Kipu ja turvotus oli pelottavan tutun oloista ja olinkin jo varma, että taas on nuljuluu murtunu. Päästiin Pärnäselle 7.1. ja sen kahden viikon ajan ennen sitä Kuikku oli huilissa ja kylmäsin jalkaa 2-3kertaa päivässä, lisäksi annoin tulehdussärkylääkekuurin. Molemmista etusista kuvattiin tassut (vertailun vuoksi). Diagnoosi oli kuitenkin nivelsidevamma, ei nuljuluumurtuma. Sivulöydöksenä molemmissa jaloissa oli rtg-kuvassa nähtävissä kuitenkin pieniä muruja, jotka voivat olla nuljuluista irronneita (ehkä jotain rakenteellista heikkoutta), muttei niistä ole huolta, kun ei vaivaa mitenkää. Kuisku sai liikuntaluvan ja kyllähän sitä vauhtia taas riitti huilinkin edestä :)
Tässä Kuikun rtg-kuva


Tällä kaudella ollaan käyty aika monesti jahdissa, aina marraskuulta lähtien.
Tammikuun puolvälissä otin koko jengin mukaan jahtiin. Karma ja Konna teki töitä vuoroajoissa ja Kuikku pääs Karpan kans viimesee ajoo. Yllätys oli positiivinen, Kuikku pystyi noutamaan fasaaneja! Myös haavakon otti empimättä. Huonoin homma oli se, että noudon aikana kuuluva räiske sai sen miettimään poistumista alueelta (lintu pysy suussa). Kun kutsuin reilummin, niin tuli luokse, mutta selvästi ei tuntenu oloaan kotoisaksi räiskeessä. Jälkihaussa oli kaikki mukana ja Karppa ja Konna etsi lintuja, mutta Kuikku tais keskittyy enempi vauhtipuoleen ;)
Seuraavilla kerroilla oli matkassa vain työtä tekevät.
Karman kanssa jahdit on ollu nautinto. Kun siirrytään passipaikalle, niin se keskittyy ihan täysin työhön. Se ei edes meinaa karata kertaakaan ilman lupaa ja noutaa sen mille linnulle sen lähetän, vaikka matkalla tulisi muitakin tiputuksia. Haavakko voi räpistellä ja juosta ihan passipaikan edessä ja Karma vain katsoo ja odottaa lupaa!! Ja mie kun luulin alkuvuosina, ettei sitä voi ottaa jahtii, kun on niin kuuma... kiva todeta olleensa väärässä :)
Hmmm... sitten kooste Konnan hommista. Konnahan pysyy hiljaa paikalla, jos muistaa sille asiasta kertoa joka noudon jälkeen. Jos ottaa luovutuksen vastaan, sanomatta Konnalle mitään, niin se on samantien hakemassa uutta. Sehän tekee tietty vain sitä mikä koiran tarkoitus onkin eli ottaa haavakot talteen mahdollisimman nopeasti, mutta voisihan homman hoitaa enempi yhteistyössä ja vasta luvalla. Onneksi ei koskaan mene sotkemaan ajoa, eikä tee muutenkaa mitää "pahaa". Taitaa olla syy meissä molemmissa. Kun Konna on jo eläkkeellä, eikä enää käy kokeissa, niin en ole yhtä tarkkana sen kanssa, kun nuorempana. Ja kait se ottaa pikkasen vanhan koiran erivapauksia viimeisenä jahtikautenaan.

Lunta on edelleen aika vähän, muttei enää onneksi kurakeliä.

Karmalla oli 28.1. sydänkontrolli. Olin jo aika toiveikas, että tilanne olisi parantunut, kun sivuääni on vaimentunut. Pettymys oli suuri, kun parannusta ei ollut... Tosin pitäis olla onnellinen, kun ei tilanne ollu huonontunu. Normielämää jatketaan ja lääkitys ennellaan. Eihän sydän kovin huonossa kunnossa voi olla, kun on pystyny jahtipäivät työskentelemää ihan täysillä loppuun asti väsymättä.
Laitan tähän lausunnon mukaa, jos jotain kiinnostaa.

Laitetaas pari kuvaa loppukevennykseksi, ettei mee liian vakavaksi.

 Hoitolapset