Juhannusviikolla 19.6. Karma juoksi mökillä sisälle päätään etutassuilla haroen. Säikähdin ensin, että käärme on purrut tms. ja kun menin sen luokse lattialle, niin se lysähti syliin. Hetken aikaa tärisi ja jalat kramppaili, mutta tuntui rauhottavan kun pidin sylissä ja juttelin sille. En ole koskaan nähnyt koiralla epilepsiakohtausta, mutta se tuli tilanteessa mieleen. Soitin seuraavana aamuna Aistiin ja kerroin tapahtuneesta ja kyselin tutkimuksista. Olivat siellä sitä mieltä, ettei yhden tai kahden kohtauksen perusteella ole syytä tutkia, sillä kuka vaan voi pari kertaa elämässään saada kohtauksen, vaikkei olisi epilepsiaa. Niinpä yritettiin jatkaa normaalia elämää ja unohdettiin asia. Heinäkuun lopussa Karma sai toisen kohtauksen. Kohtaus itsessään
ei ollut sen suurempi kuin ensimmäinen, mutta se tuli matalikolla treenin
jälkeen, kun oltiin kahlailemassa. Jos Karma olisi ollut siellä yksin, niin
nilkkasyvyinen vesi olisi voinut olla kohtalokas. No, onneksi harvoin on
omineen meressä...
Tämä toinen kohtaus riitti minulle syyksi aloittaa
tutkimukset. Soitin jälleen Aistiin ja sieltä sanottiin tuttu kommentti ”yksi
tai kaksi kohtausta ei anna syytä tutkimuksiin”. Päätin kuitenkin aloittaa
Karman tutkimukset verikokeilla, joiden perusteella voi sulkea mahdollisia aiheuttajia pois. Käytiin
verikokeissa 9.8., samalla Karman sydän kuunneltiin. Kaikki veriarvot
oli ihan kohdillaan, eikä sydämestä kuulunut mitään poikkeavaa. En kuitenkaan ollut
tyytyväinen sydämen kuunteluun. Mulla oli joku mutu-fiilis asiasta ja olin kauden aikana sanonut treeneissä, että Karma läkähtyy liian helposti. Tosin ei kukaan muu sitä huomannut, kun lähti aina seuraavaan noutoon ihan yhtä kovalla vauhdilla, mutta silti... Siispä
menin maanantaina 12.8. oman lääkärin luokse kuunteluttamaan sydämen. Tarkasta,
pitkäkestoisesta kuuntelusta arvasin,
että nyt ei ole kaikki kunnossa. Karman sydämestä kuului sivuääni, joka johtui
läpän vuodosta. Kotimatkalla soitin ajan Lahteen sydänultraan
sydänspesialistille (Seppo Lamberg). Sain ajan yllättävän nopeasti ja
perjantaina oltiin jo vastaanotolla.
Ell kuunteli ensin Karman sydämen ja sanoi, että onpa
erikoista, kun joka toinen syke sivuääni kuuluu ja joka toinen ei. Siispä
siirryttiin ultran puolelle. Ensin kaikki näytti suht. normaalille sydämessä ei
todettu laajentumaa ja sydänlihaksen supistuvuuden raja-arvo ei vaikuttanut huolestuttavalle (22-23% ja pitäis olla vähintää 25%). Kun vaihdettiin toiseen puoleen,
niin Seppo totesi, että on se tarkka tyttö ja tarkoitti sillä omaa
eläinlääkäriäni, sillä siellä todellakin oli
läppävuoto. Lisäksi EKG tutkimuksessa sydämen lyöntitiheys oli tavanomaista
hitaampi (Karmalla 50-60 ja normisti tutkimuksessa n.90). Itse en ajatellut
sitä niin huolestuttavana, kun Karma on kohtuullisen hyvässä kunnossa ja oli niin rentona, ettei arvo varmasti
juurikaan poikennut leposykkeestä. Ell:n mielestä Karman sydän kuitenkin lyö
liian laiskasti. (Sivuhuomautus: Karma sai koko tutkimuksen ajan kehuja
ja rapsutuksia käytöksestään, sillä yleensä koirat sählää ultrassa ja EKG:ssä, mutta Karppa seisoskeli kaikessa rauhassa).
Maanantaina käytiin vielä verikokeissa, joissa tutkittiin
lisämunuaisen toiminta. Eilen Lamberg soitti tulokset ja arvot oli ok.
Nyt, kun kaikki
testit on tehty, niin mahdollisiksi aiheuttajiksi näyttäisi jäävän sydämen
vajaatoiminnan, dilatatiivisen kardiomyopatian prekliininen alkuvaihe tai
sydänlihastulehduksen jälkitila.
Karmalla kokeillaan nyt sydänlihaksen toimintaa tehostavaa
lääkitystä. Ennustetta tulevasta ei voi antaa ennenkun parin kontrollikäynnin
jälkeen. Ensimmäinen kontrolli on puolen vuoden päästä.
Kohtauksia tämä ei kuitenkaan selitä, vaikka lääkäri piti
sitä ensin mahdollisena. Sydänperäisissä kohtauksissa koira ”tipahtaa”
jaloiltaan, ei tärise tms.
Epilepsiaa ei voida varmuudella diagnosoida koirilla
edes magneettikuvauksella tai aivosähkökäyrällä. Toistaiseksi seurataan
tilannetta ja toivotaan, ettei uusia kohtauksia enää tule (kuulemma yksi tai
kaksi voi tulla kelle tahansa koiralle elämänsä aikana, vaikkei olisi
epilepsiaa). Nyt keskitytään hoitamaan Karman sydäntä.
Karma on nyt sairaseläkkeellä, eikä suuret suunnitelmat ja haaveet tule koskaan toteutumaan sen kanssa. Sen liikuntaa ei kuitenkaan tarvitse rajoittaa ja saa elää ihan normielämää. Vain treenit ja kokeet on ohi
sen osalta (on niin työhullu, ettei pystyisi hölläämään tekemistä vaikka happi
ei kulkis). Ehkä innostun tokoilemaan sen kanssa, kun se ei ole niin fyysinen
laji, mutta hetki menee kunnes pystyn ajattelemaan tulevaa.
Tämmöstä tilannetta en kenellekkään koiransa kanssa toivoisi. Vaikkei tämän tai minkään muunkaan sairauden eteen äkkiseltään pysty suuria tekemään, niin yhtä kuitenkin toivoisin meiltä kaikilta...
Avoimuutta asioissa ja salailun lopettamista!
Soitin geenitutkijalle ja kyselin epilepsian tutkimustilanteesta (myös sydänsairauksiin etsitään geenivirhettä). Kyllähän sitä tutkitaan ja koitetaan saada geenivirheestä selko. Tilannetta vaan hankaloittaa se, ettei ihmiset kerro sairaista koirista. Olisi tärkeää saada myös sairaiden koirien verinäytteitä tutkimukseen ja verinäytteensä jo antaneiden olisi syytä päivittää koiransa tiedot, jos jotain uutta ilmenee terveydessä.
Ei sairaus ole kenenkään syy, eikä kukaan syyllisiä etsi tai kaipaa. Asioiden rehellinen kertominen voi pelastaa monen muun ikäviltä yllätyksiltä. Ja kun asiat on kaikkien tiedossa, niin jokainen voi niiden perusteella itse tehdä valintansa.
En kirjoittanut tätä blogitekstiä saadakseni sääliä ja "voimahaleja", vaan siksi että osaltani haluan kertoa asioista avoimesti.
Tsemppiä kaikille syksyn koitoksiin koe- ja metsästyspuolella!!