keskiviikko 21. elokuuta 2013

Aina ei kaikki mene niinkun toivoisi...



Juhannusviikolla 19.6. Karma juoksi mökillä sisälle päätään etutassuilla haroen. Säikähdin ensin, että käärme on purrut tms. ja kun menin sen luokse lattialle, niin se lysähti syliin. Hetken aikaa tärisi ja jalat kramppaili, mutta tuntui rauhottavan kun pidin sylissä ja juttelin sille. En ole koskaan nähnyt koiralla epilepsiakohtausta, mutta se tuli tilanteessa mieleen. Soitin seuraavana aamuna Aistiin ja kerroin tapahtuneesta ja kyselin tutkimuksista. Olivat siellä sitä mieltä, ettei yhden tai kahden kohtauksen perusteella ole syytä tutkia, sillä kuka vaan voi pari kertaa elämässään saada kohtauksen, vaikkei olisi epilepsiaa. Niinpä yritettiin jatkaa normaalia elämää ja unohdettiin asia. Heinäkuun lopussa Karma sai toisen kohtauksen. Kohtaus itsessään ei ollut sen suurempi kuin ensimmäinen, mutta se tuli matalikolla treenin jälkeen, kun oltiin kahlailemassa. Jos Karma olisi ollut siellä yksin, niin nilkkasyvyinen vesi olisi voinut olla kohtalokas. No, onneksi harvoin on omineen meressä...
Tämä toinen kohtaus riitti minulle syyksi aloittaa tutkimukset. Soitin jälleen Aistiin ja sieltä sanottiin tuttu kommentti ”yksi tai kaksi kohtausta ei anna syytä tutkimuksiin”. Päätin kuitenkin aloittaa Karman tutkimukset verikokeilla, joiden perusteella voi sulkea  mahdollisia aiheuttajia pois. Käytiin verikokeissa  9.8., samalla Karman sydän kuunneltiin. Kaikki veriarvot oli ihan kohdillaan, eikä sydämestä kuulunut mitään poikkeavaa. En kuitenkaan ollut tyytyväinen sydämen kuunteluun. Mulla oli joku mutu-fiilis asiasta ja olin kauden aikana sanonut treeneissä, että Karma läkähtyy liian helposti. Tosin ei kukaan muu sitä huomannut, kun lähti aina seuraavaan noutoon ihan yhtä kovalla vauhdilla, mutta silti... Siispä menin maanantaina 12.8. oman lääkärin luokse kuunteluttamaan sydämen. Tarkasta, pitkäkestoisesta  kuuntelusta arvasin, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Karman sydämestä kuului sivuääni, joka johtui läpän vuodosta. Kotimatkalla soitin ajan Lahteen sydänultraan sydänspesialistille (Seppo Lamberg). Sain ajan yllättävän nopeasti ja perjantaina oltiin jo vastaanotolla.
Ell kuunteli ensin Karman sydämen ja sanoi, että onpa erikoista, kun joka toinen syke sivuääni kuuluu ja joka toinen ei. Siispä siirryttiin ultran puolelle. Ensin kaikki näytti suht. normaalille sydämessä ei todettu laajentumaa ja sydänlihaksen supistuvuuden raja-arvo ei vaikuttanut huolestuttavalle (22-23% ja pitäis olla vähintää 25%). Kun vaihdettiin toiseen puoleen, niin Seppo totesi, että on se tarkka tyttö ja tarkoitti sillä omaa eläinlääkäriäni, sillä siellä todellakin oli läppävuoto. Lisäksi EKG tutkimuksessa sydämen lyöntitiheys oli tavanomaista hitaampi (Karmalla 50-60 ja normisti tutkimuksessa n.90). Itse en ajatellut sitä niin huolestuttavana, kun Karma on kohtuullisen hyvässä kunnossa ja oli niin rentona, ettei arvo varmasti juurikaan poikennut leposykkeestä. Ell:n mielestä Karman sydän kuitenkin lyö liian laiskasti. (Sivuhuomautus: Karma sai koko tutkimuksen ajan kehuja ja rapsutuksia käytöksestään, sillä yleensä koirat sählää ultrassa ja EKG:ssä, mutta Karppa seisoskeli kaikessa rauhassa).
Maanantaina käytiin vielä verikokeissa, joissa tutkittiin lisämunuaisen toiminta. Eilen Lamberg soitti tulokset ja arvot oli ok.
Nyt, kun  kaikki testit on tehty, niin mahdollisiksi aiheuttajiksi näyttäisi jäävän sydämen vajaatoiminnan, dilatatiivisen kardiomyopatian prekliininen alkuvaihe tai sydänlihastulehduksen jälkitila.
Karmalla kokeillaan nyt sydänlihaksen toimintaa tehostavaa lääkitystä. Ennustetta tulevasta ei voi antaa ennenkun parin kontrollikäynnin jälkeen. Ensimmäinen kontrolli on puolen vuoden päästä.
Kohtauksia tämä ei kuitenkaan selitä, vaikka lääkäri piti sitä ensin mahdollisena. Sydänperäisissä kohtauksissa koira ”tipahtaa” jaloiltaan, ei tärise tms. 
Epilepsiaa ei voida varmuudella diagnosoida koirilla edes magneettikuvauksella tai aivosähkökäyrällä. Toistaiseksi seurataan tilannetta ja toivotaan, ettei uusia kohtauksia enää tule (kuulemma yksi tai kaksi voi tulla kelle tahansa koiralle elämänsä aikana, vaikkei olisi epilepsiaa). Nyt keskitytään hoitamaan Karman sydäntä.

Karma on nyt sairaseläkkeellä, eikä suuret suunnitelmat ja haaveet tule koskaan toteutumaan sen kanssa. Sen liikuntaa ei kuitenkaan tarvitse rajoittaa ja saa elää ihan normielämää. Vain treenit ja kokeet on ohi sen osalta (on niin työhullu, ettei pystyisi hölläämään tekemistä vaikka happi ei kulkis). Ehkä innostun tokoilemaan sen kanssa, kun se ei ole niin fyysinen laji, mutta hetki menee kunnes pystyn ajattelemaan tulevaa. 

Tämmöstä tilannetta en kenellekkään koiransa kanssa toivoisi. Vaikkei tämän tai minkään muunkaan sairauden eteen äkkiseltään pysty suuria tekemään, niin yhtä kuitenkin toivoisin meiltä kaikilta...
Avoimuutta asioissa ja salailun lopettamista! 
Soitin geenitutkijalle ja kyselin epilepsian tutkimustilanteesta (myös sydänsairauksiin etsitään geenivirhettä). Kyllähän sitä tutkitaan ja koitetaan saada geenivirheestä selko. Tilannetta vaan hankaloittaa se, ettei ihmiset kerro sairaista koirista. Olisi tärkeää saada myös sairaiden koirien verinäytteitä tutkimukseen ja verinäytteensä jo antaneiden olisi syytä päivittää koiransa tiedot, jos jotain uutta ilmenee terveydessä.

Ei sairaus ole kenenkään syy, eikä kukaan syyllisiä etsi tai kaipaa. Asioiden rehellinen kertominen voi pelastaa monen muun ikäviltä yllätyksiltä. Ja kun asiat on kaikkien tiedossa, niin jokainen voi niiden perusteella itse tehdä valintansa.

En kirjoittanut tätä blogitekstiä saadakseni sääliä ja "voimahaleja", vaan siksi että osaltani haluan kertoa asioista avoimesti. 

Tsemppiä kaikille syksyn koitoksiin koe- ja metsästyspuolella!!


perjantai 9. elokuuta 2013

Kesäretki Länsi-Suomeen

6.8.-13 Aamusta kurvasin kartanon pihaan ja nappasin kyytiin Maaritin, Nampan ja Mindyn. Koiraosastolla oli jo koko oma lauma. Suunnaksi otettiin Eurajoki.
Tiistain ohjelmassa oli Mindyn taipparit. Autoilta koepaikalle oli pitkä matka, joten aurinkoisen parkkipaikan takia koko lauma hengaili metsässä Mindyn taustatukena. Jouduttiin odottamaan aika pitkään, sillä Mindy starttasi päivän viimeisenä. Hyvin meni kakaran taipparit ja Mindy varmisti tuloksellaan, ettei lähdetty reissuun turhaa.
Illan edellä ajeltiin majapaikkaamme Pyhärantaan.
Venerannassa nähtiin myös tämä mahtava vene!
Hieno paikka meren rannalla... mutta pikkasen rempan tarpeessa :/ No, eipä se haitannu, kunhan oli katto pään päällä :)
Aamusta suuntana oli Laitilan nome-koe ja voi-luokka. Laitettiin navigaattoriin osoite ja lähdettiin matkaan. Pikkasen meinas tulla epätoivoinen olo, kun tiet vaan pieneni, muttei mitään tienviittoja tai opasteita näkyny. Eipä ollu muuta vaihtoehtoa, kun ajaa vaan eteenpäin. Just, ku usko oikeaan reittiin oli tosi koetuksella, niin saavuttiin koepaikalle. Jeee!!
Ensimmäinen voittajaluokan startti Karman kanssa ja ensimmäinen nome-b koe dameilla.
Koe oli ihan kiva, eikä edes vaikea. Onnistuttiin Karpan kanssa sössimään ensimmäinen ykkösmarkkeeraus,joten kirkkain palkinto meni siinä... Mutta koitanpa selostella kokeen kulkua tarkemmin.
Parityöskentely. Meillä ensin passissa olo kallion takana. Ensin vaa oltiin, 
mutta sitte oli tehtävänä hakea yksi dami haulla metsästä. Jonka jälkee taas ooteltii.
Seuraavaksi oli meidän suoritusvuoro. Kuvassa olevalta kallion reunalta katsottiin lammen päähän maalle heitetty markkeeraus. Lähetys reilusti maalta kallion reunalta, viistosti lampeen nähden.
Ylläripylläri... Karppa päätti mennä rannan kautta (ei ole aiemmin kierrelly!). Valinta sotki sen oman pään ja samalla myös mun ajatukset. Sekotti ittensä sen verran, että juoksi ohi damista. Käänty kyllä takaisin, mutta lopulta jouduin puuttumaan, ettei menny metsään hakudamille.

Seuraavaksi ohjaus lammen päähän n.20m vasemmalle markkeerauksesta ja siitä metsään yhden damin hakuun. Pikkasen olis voinnu mennä suorempaa linjaa, mutta dami saatiin talteen.
Siirryttiin lammen rantaa vasemmalle. Siinä tehtävänä lähihaku (n.30x30m alue lähetyspaikalta lähtien). Oltiin ensin passissa ja omalla vuorolla laitoin Karman suoraa pipiu-käskyllä etsimään. Dami löytyi nopsaa ja palautuksen yhteydessä tuli kaksi peräkkäistä laukausta ja ränkkä + kahden damin heitto yhdestä kädestä alueen takareunaan. Karma katsoi heitot hyvin ja palautti ekan, jonka jälkeen keräs kaks nopeesti talteen. Tehtävä oli kanalintujen pyrähdystä vastaava tilanne.
Taas siirryttiin ja nyt mentiin lammen vasempaan päätyyn. Me mentii pressun taakse piiloon. Passissa olon aikana Karppa sai hakea kaksi kertaa damin metsähausta. Sitte oli meidän vuoro suorittaa. Ensin tuli lammen toiselle rannalle markkeeraus, joka jätettiin muistiin. Ohjaus samalle rannalle, mutta reilusti eteenpäin markkeerauksesta (matka ehkä n.100m). Vähän hölmöilin, kun varoin markkeerausta ja lähetin reilusti enemmän oikealle. Eihän Karpalla ole ollu ongelmia häiriöiden jättämisessä... No, jouduin sitte pikkasen taistelee, että annettu käsky, kääntyä vasempaan, pitää säilyttää enemmän kun muutaman metrin. Kyllähän se lopulta meni perille ja dami saatiin talteen. Katsottiin vielä kakkosmarkkeeraus, ennenku kaikki kolme oli noutovuorossa. Kakkosen eka tuli aika linjaa ykkösen kanssa ja toinen kohtuu pitkälle avoveteen lähemmä toista rantaa. Karppa muisti markkeeraukset hyvin ja nouti kaikki. Lopuksi haki vielä yhden damin hausta ja se oli siinä :) Tulokseksi saatiin VOI2, tuomarina oli Petri Tuominen.
Nampa oli sitä mieltä, että oli odottanut vuoroaan jo riittävän kauan (=liian kauan) ja pisti aika lekkeriksi koko homman.    
 Vaikka aloittikin tarkkana markkeerauksen seuraamisen...

Kotimatkalle lähdettiin n.klo 18 ja matkan kestäessä yli neljä tuntia, se tarkoitti, että kotiin päästiin vasta reilusti iltakymmenen jälkeen.
Tosi mukava ja rento kesäretki, kiitos Maarit reissuseurasta!! Uutta tarttee ruveta jo suunnittelee :)