Aamusta pakkasin koko lauman autoon ja suuntasin kohti Keski-Suomea. Ensimmäinen etappi oli Sarin ja Jussin piha, jossa koirat sai hetken jalotella. Siitä jatkettiin porukalla kohti Äänekoskea.
Kyllä sai olla taas ylpeä koiransa käytöksestä. Karma otti ultratutkimuksen rennosti, vaikka tutkimus tehtiin koiran maatessa pöydällä (Lahdessa tutkitaan seisova koira). Ell:n (Tytti Harjuhahto) kommentti oli, että erittäin harvat koirat käyttäytyy tutkimuksissa niin esimerkillisesti.
Positiivista tuloksissa oli se, ettei läppävuodon aiheuttamaa sivuääntä enää kuulunut ja ultrassakin mitraaliläpän vuotovirtaus näytti olevan ihan pieni (ei merkitystä). Enimmäkseen mittaukset oli aiempien suuntaiset, mutta... Muutosta huonompaan oli sydämen supistuvuudessa ja supistusvaiheessa kammion tilavuudessa :(
Oma ajatus oli etukäteen, että sydämen tilanne olisi parantunut, sillä Karma on tuntunu ihan terveelle. Siksipä harmitus oli niin suuri. Yritin kyllä psyykata itteni vastaanottamaan huonoja uutisia, mutten näemmä ihan onnistunu.
Ilman lääkitystä supistuvuus saattaisi huonontua, eikä ole mitään tietoa olisiko sitä enää mahdollista saada kohenemaan edes lääkityksellä, siispä eletään Vetmedinin kanssa. Onneksi saa kuitenkin käydä metsällä ym. normielämää.
Karman poika, Teho, kävi myös ultrassa... ihan vaan varmuudeksi. Teholla oli kaikki kunnossa, mikä oli tietysti tärkein uutinen! Kunhan lapset välttää äipän sairauden, niin olen tyytyväinen.
Kohtauksi, joista Karman sydänvian löytyminen johtui, ei ole ollut viime vuoden heinäkuun jälkeen. Toivottavasti pysyykin siltä osin oireettomana.
Laitetaas kevennykseksi jotain syksyisiä kuvia...
Ja taas huomasin, että huonot uutiset kasautuu... Illalla Kipinä oli kolmijalkainen. Jossain oli telonu oikeen etusen ulkovarpaan, sitä aristi ku koplasin. Toivottavasti olis vaa joku venähdys, ettei mitää olis rikki. Se on kyllä sen verran kerkeevä, ettei varmaan kolhut lopu tähän kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti