keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen

Kiirastorstaina Pete koitti päästä jäiden läpi saareen, muttei onnistunu. Perjantaina tilanne oli vielä huonompi.

Santiosta venerantaan päin oli näkymä tuollainen. Zoomilla otettu kuva vähän vääristää, mutta tuo jääkannas oli n. 1km pituinen ja avovesimatka n. 2km.
Saaren takana tilanne oli vielä lohduttomamman näköinen

Lauantaiaamuna jäät alkoi liikkua. Soittelin kotiin, että nyt saattais päästä saareen. Ja niinhän Pete lopulta pääsikin.

Meinattiin mennä päivälenkille Parrioon, mutta välillä oli vähän esteitä...
Lähdettiin lenkille Santion rantoja pitkin
Hetki kuvan ottamisen jälkeen, Kipinä juoksi haukkuen rantaan. Ja kukapas muu siellä rantavedessä oli ku "Kalle" :) Olen ihan varma, että kyseessä oli vanha tuttu, sillä kaikki muut hylkeet on ollu arkoja ja sukeltanu jo satojen metrien päässä nähtyään meidät, mutta tämä veijari tuli taas ihan parin metrin päähän.
Ihan käsittämättömän suloinen livenä!
 Konna hämmästeli meidän muiden ohella kaverin rohkeutta
Tytöt oli vähän kauempana tarkkailemassa  
 Harmittavasti "Kalle" pelästyi rantaa pitkin käveleviä ihmisiä ja vartin juttelu-/kuvaushetki loppui. 
No, ehkä se oli hyvä, sillä enhän olisi muuten malttanut jatkaa matkaa eteenpäin.
 Kipinä koittaa vielä löytää "Kallen"
Sunnuntaina päästiin jo Parrioon soutuveneellä. Takana oli vieläkin monta hallia ja osa oli vielä lapsenasuisia kuutteja. Niistä sai pari kuvaakin napattua, isommat sukelsi piiloon.

 Jäätilanne takana oli vielä kaukana venekeleistä
 Koirat nauttii uusista lenkkimaastoista


 Merilokkipariskunta
 Tämä vasemman puoleinen roikkusiipi oli rannoilla viime kesänäkin... ainakin vastaavan vamman omaava
 Lintukarin asukit palailee kesän viettoon
Tuttu pariskunta on tullut taas maisemiin


Kaikki hyvä loppuu aikanaa, niin myös kevätlomamme. Maanantaina oli määrä lähteä kaupunkiin. 
Lähtöpäivä oli jo etukäteen ajatellen harmittava, mutta aamusta siitä tuli vielä keljumpi...
Karma herätti meidät hypähtämällä kainalosta tyynylle pelästyneen oloisesti. Ehdin juuri hämmästellä, että mitäs nyt kävi, niin alkoi tärinä. Karppa sai kohtauksen :( Edellisestä oli jo yli 1,5 vuotta ja olin jo salaa toivonu, että epilepsia olisi niin lievä, ettei kohtauksia enää tulisi. Kohtaus ei taaskaan ollut mitenkää raju, mutta harmitti kyllä ihan vietävästi...






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti