Kauan odotettu päivä lähestyi ja just kynnyksellä meidän avauspaikka peruuntui. Äkkiä kyselemään minne päästäis mukaan. Kiitos Ansun ja Jannen päästiin metsälle. Porukkaa oli enemmänkin, yhteensä seitsemän ampujaa ja koirina Sintti ja Konna.
Liikkeelle lähdettiin kotoa jo ennen viittä aamulla. Ensin oli ohjelmassa kyyhkyjen kyttäilyä. Aamu oli aika hiljainen, mutta tuli sentään muutama nouto.
Puoleen päivään mennessä oltiin jo siirrytty lammen läheisyyteen. Tehtiin kierros muutaman lammen kautta ja saaliiksi saatiin pari telkkää, heinuri ja kuusi tavia. Vielä ennen taukoa käytiin järven kaislikolla. Sieltä Konnalle ja Sintille tuli molemmille yksi heinurin nouto.
Yksi kavereista oli syntynyt sopivana päivänä eli 20.8., joten siirryttiin mahtavien tarjoilujen ääreen kahvittelemaan. Kyllä oli luksusta :)
Iltalennolle mentiin järven kaislikkorannalle. Hiljaista oli ja saaliiksi saatiin vain yksi kyyhky. Vähäisestä saaliista huolimatta ilta oli tosi mukava. Hyvä porukka, parempi mieli !!
Toivottavasti syksyn mittaan tulee tarvetta noutavalle koiralle ja päästään mukaan toistekin.
Seuraavana päivänä oli Kouvolan näyttely ja Tempon ekat "missikisat". Eipä ollu pitkistä sääristä ja hoikasta uumasta apua näissä mittelöissä... Hylätyn räväytti Tempolle ja siskoille (Kidi ja Tinde). Olivat kuulemma enemmän pointterin näköisiä :)
No, en kyllä pointteria löydä Temposta. Tästä kuvasta voi itse arvioida rodun.
Sitte olikin aika suunnata takaisin Santioon. Koukattiin Liikkalan kautta, kun Ari soitteli, että iltalennolla oli pari tavia jääny löytymättä. Ajateltiin käydä katsomassa, josko jotain löytyis. Oli pikkasen haasteellinen maasto! Kuvittelin, että Konna on se joka etsii ja Karma on mukana vain lenkillä. Kyllähän Konnakin etsi, muttei ehkä eilisen 18 tuntisen päiväreissun jäljiltä ihan täydellä teholla. Karma teki omatoimisesti ihan mieletöntä hakua koko ajan. Ei sitä kehoitettu, eikä olisi käskyä ymmärtänytkään, eihän sitä ole vielä opetettu. Ja niinhän siinä kävi, että pikku tättiäinen löys tavin!! Ensin nosti yhden lentoon ja kohta sen jälkeen löysi illalla tiputetun. Vähänkö olin ylpee ja onnellinen :) On se kyllä hyvän tuntunen puol vuotias... kunhan vaan osaisin oikein viedä eteenpäin.
Oli aikas mahtava tuuli, kun päästiin rantaan. Meinasin ens jäädä odottelemaan mahdollista tyyntymistä (olin varautunut eväiden kera), mutta soittelin Petelle ja päätettiin, että hakee meidät kuitenkin heti. Olihan aika töyssyinen matka ja roiskeineen mukavan suolaisen makuinen :)
Suuret metsästäjät vihdoin mökillä ja hyvin ansaitulla yhteisellä levolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti